tiistai 22. joulukuuta 2015

joulurauhaa...

...mieltä lauhaa, täysinäistä puurokauhaa...




Ajakaa varovasti te jotka reissaatte, nauttikaa kaikki joulusta, toistenne seurasta, hilpeästä hälinästä, mutta myös yksinäisyydestä, hiljaisuudesta, syökää hyvin, juokaa hallitusti, nauttikaa joulusta niin ettei tarvitse lukea lehdestä seuraavana arkena.

♥ Eli oikein, oikein ihanaa ja itsekullekin sopivaa joulua ♥

Huusholli hiljenee hetkeksi.
(Jk. Lämmin kiitos joulukorteista!)

torstai 17. joulukuuta 2015

lähtölaskenta jouluun

Piparkakkutaikina on pakkasessa, samoin torttutaikina.
Luumusose yrittää epätoivoisesti vielä päästä kauppalappuun asti, toistaiseksi huonolla tuloksella.
Sunnuntain joulumarkkinoilta on sentään taatelikakku ostettuna.
Ahkera jouluilija vai mitä ☺
Ei pienintäkään paniikkia, ei ole eikä tule. Lahjat on hommattuna, paketoimatta tosin jokainen, yks on siellä, toinen täällä -toivottavasti sentään muistan missä ne kaikki on...mun tärkein joulu on tulevana viikonloppuna. Silloin rinsessakaarti saapuu perinteiselle joulupuurolle ja silloin on kuusen alta paras löytyä muutakin kuin matto.
Sen verran tiuhaan tahtiin on kuulemma tontuille syötetty banaaniastuja -ne kuulemma kelpaa parhaiten!
 

Muuten meneekin aika tiiviisti villasukkien parissa, toiseksi viimeiset näillä näkymin puikoilla.
Toivottavasti saan perjantaina kaikki eteenpäin ja sitten onkin niiden piparien vuoro.
Ja torttujen, saas nähdä saako ne luumusosetta vaiko Lillan ompuista tehtyä...

Siihen asti tässä vaan fiilistellään enenevässä määrin joulun päin taittuvissa tunnelmissa kutimien kanssa, on ne ensimmäiset joulunpunaiset kukatkin tullut hommattua. Eli kukkia ja kynttilöitä.
En muuten ole edes ehtinyt ostaa ensimmäistäkään glögiä, mutta ehtiihän tässä. Ehtiihän?


 On muuten ero asunnoilla - jos edellisessä sai polttaa urakalla kynttilöitä ja töhöttää takkaa tarjetakseen, niin täällä palaa yleensä korkeintaan kolme tuikkua kerrallaan. 
 Olenkin vallan tykästynyt noihin paristokäyttöisiin vahakynttilöihin, ne näyttää ihan oikeilta. Eikä moitteen sanaa saa kruunukynttilätkään tunnelmanluojina. Eihän ne oikeita hakkaa, mutta eipä tule turhan kuuma, eikä tarvitse sammutella alvariinsa jos poistuu toisaalle. Takka on enemmän vain tunnelman vuoksi, eli ei lämmitys päällä kuin ihan harvoin.

Olen minä ennenkin sanonut, ja ssanonpa taas, että on tämä blogistania vallan mahdottoman kiva paikka, täällä löytää jos jonniinmoista sielunsiskoa ajan mittaan. Yksi tällainen poikkesi viime viikon lopulla hakemassa tilaamansa villasukat -ja toi erinäisen dekkarin mulle lukemisiksi. Kyseessä siis kirjabloggaaja Leena Lumi, jonka kanssa on vuosien mittaan oltu tekemisissä useaankin otteeseen eri yhteyksissä, nyt sitten viimein tavattiin nenätysten. Ja tavataan kyllä jatkossakin!
Nyt kun tuohon mun kirjapinooni on kerääntynyt niin omasta takaa kuin Leenan tuominakin luettavaa ihan kiitettävästi, niin arvannette mitä mä joulun tienoon teen.
Ja varmasti vielä vähän pidempäänkin....

Mutta sitä ennen on vielä kaikenlaista jouluista ohjelmaa, joten kiiruhdetaan maltilla....

Mites muiden jouluvalmistelut, onks jo kamala hösä päällä vai iskeekö viime hetken paniikki?
Vai ottaako joku yhtä lunkisisti kuin täällä??

Heikää hetkeksi, kutimet kutsuu ☺

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

mihin se menee...

Mikäkö?
Selvinnee pian ☺

Minä itse olen tullut ja mennyt ja jumittanut kotonakin toki. Sadepäivät meni ensin vain sukkia kutoen ja kynttilöitä poltellen, meni ne niinkin -ja hyvin menikin. Oli itse asiassa aika kiva vaan olla sen kummemmin mitään suunnittelematta. Kolmas päivä kun valkeni (tai eihän se edes paljon valjennut) oli jo pakko pistää nokkansa pihalle ja painua sateeseen. Kolme kertaa. Ensin ihan huvikseen, sitten postia noutamaan. Ja vielä illalla itse postittamaan. Ai kun maistui sen jälkeen taas kynttilänvalo mukavalle.
Lauantai, eilinen siis, meni taas itseään paremmassa seurassa Rinsessalandiassa.
Siellä alkaa olla sellainen marakattikaarti ettei paremmasta väliä! 
Iät kun on neljä, kuusi ja kahdeksan, niin sen tietää, että kaikenlaisia välähdyksiä tulee laidasta laitaan. Eikä jutut lopu koskaan -paitsi silloin kun kaikki on jollain masiinalla peliensä kanssa.
Eilen olisi saanut ihanan tilannekuvan kun kolme hyvin totisesta samanlaiseta ja kuitenkin niin erilaiseta profiilia oli suoraan edessä täysin uppoutuneena peleihin, yksi puhelimella ja kaksi ipadilla.

"mummu, tunnetko sinä Antin? Antti Tuiskun?" -neljä vee tenttasi ja jotenkin tuli mieleen Bond. James Bond. Pitäisi vissiin "tuntea".
"mummu, rauhoitu nyt vähän" tuumasi samainen kun kutittelin pikkuisen sylissä istujaa.
"mummi, saisko halata?" tullaan kesken leikkien.
"kuule mummu, sitten kun sä olet halannut tarpeeksi, niin saisinko pelata?"
Kaikki samainen pikkumarakatti. Ja katsoo kovin muikealla ilmeellä silmät isoina.

No mutta.
Arvonta sitten otti ja päättyi.
Olis pitänyt laittaa päattymään eiliselle, olis voinut käyttää lapsityövoimaa...nyt meni randomilla.


Olen haaveillut Härkösestä jo pitkään mutta nyt tilaa suosikin paikalla on kovaa vauhtia valloittamassa nahkataikina. Hienosti Globe Hope on pitänyt tuotteensa kiinnostavina ja erilaisista materiaaliratkaisuista huolimatta linjakkaana. Tykkään ihan hurjasti!
Mukana siis suurella sydämellä ja parilla peukulla.
 .
Tässä toivottavasti onnellisen voittajan kommentti, suuri sydän ja pari peukkua taisi auttaa.
Onnittelut siis "lentoemo" -meiliä lähtee ihan justsillään!
Sinne se siis meni, se sininen ihan GLOBE HOPEn laukku. Iso kiitos arvontapalkinnosta.
(Ja muistakaahan, että vuoden loppuun asti on voimassa se -10% alennus koodilla PEPI2015 )
Kuvat on Tampesterin uusista jouluvaloista.
Kivathan ne. Kai.  Livenä paljon kivemmat. Ehkä...

Palaillaan!

torstai 10. joulukuuta 2015

vain tänään - 40%


Käykää nyt hyvänen aika osallistumassa tuohon GLOBE HOPEN arvontaan,
vielä on muutama päivä aikaa!

http://punatukan.blogspot.fi/2015/11/globe-hope-arvonta-ja.html



Ja käykää ostoksilla samalla, sillä vain tänään on kunnon ale ihmisoikeuksien päivän kunniaksi,
kaikista hinnoista -40% koodilla HUMANRIGHTSDAY
*klikkaa kuvaa*
https://www.globehope.com/fi/products.html
**VAIN KOODILLA**
Ja vain 10.12. !!

tiistai 8. joulukuuta 2015

jos ei jouluna ole lunta...

...niin mitä sitten...?

Ei maar, jostain syystä vaan pyörii tuo joulurallatus päässä, liekö syynä lumenpuute vaiko lähestyvä joulu. Toki minä toivoisin ihan kuten ennenkin jokaiselle lapselle sen pari kuutiota lunta takapihalle, mutta en nyt edelleenkään sitä fanita sen kummemmin, siedän lumen kyllä sitten kun se tulee ja pysyy. Lumena!
Tässä tilanne täällä tänään, ei paha...

Vaan tulipa siitä lumesta ja rallatuksesta mieleen yksi erinomaisen hyvä joululahjavinkki.
Postipoika toi tuossa kuukausi takaperin FISKARSin talvipaketin, vallan mainio setti.
Testaamaankin olen päässyt ja hyväksi havainnut, sen verran sitä tunta tännekin tuli taannoin.
 Paketissa oli erittäin pitkävartinen lumentyönnin sekä autoilijoille suunnattu setti.
Kaikki uutta  SnowXpert -sarjaa. Autoilijan setti on mielestäni erittäin onnistunut kaikin puolin:
Pienikokoinen, mutta tukeva lumilapio sekä harja/skrapa.
Lapio on samaa materiaalia kuin Fiskarsin kirveet, eli taatusti kestää käytössä.
 Meikäläinen kun on ollut jo pitkään autoton, niin alkuperäiseen tarkoitukseensa ei kaikki pääse: pikkulapio on mitä tarpeellisin kotiparvekkeella, sieltäkin kun tarvitsee lumet putsata pois talven mittaan useammankin kerran (ja tähän asti se on tullut tehtyä rikkalapiolla!)

 Skrapa kotiutui miniän katumaasturiin; ahkera koiraharrastaja kun ajelee kelissä kuin kelissä, niin käyttöä on varmasti. Ja jos tarve vaatiin niin voi vaikka kaveri putsata lumia ja itse srapata, tuo kun mukavasti muuttuu kahdeksi työkaluksi. Skrapa on kaikenlisäksi kaksipuoleinen, joten putsaa mennen tullen, eikä varmasti naarmuta lasia.
 Meillä kun ei ole satanut vielä juurikaan vettä kummempaa, niin en sen kummemmin ole palautetta kysellytkään, mutta uskoisin senkin olevan käteensopiva.

Vuosien mittaan on tullut huomatuksi kuinka monen auton varusteisiin kuuluu jos jonkulainen skrapa, mutta joku skrapaa vaikka parkkikiekolla tarvittaessa, mutta sen lapion puutteen olen sitäkin selvemmin huomioinut. 
Kuinkas on, onkos sitä sinun kulkuneuvossasi?
Sen puutteen kun huomaa yleensä vasta silloin kun joutuu syystä tai toisesta käsin kaivelemaan lumikinosta pyörän edestä tai kourakaupalla heittelemään soraa....kuten itselleni joskus kävi vuonna kivi ja kirves.
Sen jälkeen se lapio sitten kyllä kulkikin matkassa.

Tämä FISKARSin SnowXpert -sarja hivelee suuremmankin luokan esteetikon silmää, eli kelpaa varmasti kuskin kuin kuskin takaloosteriin. Ja nyt kun jouluun on enää pieni hetki, niin mikäs sen parempi kuin hilpasta jouluostoksille ja pistää autoilijalle pukinkonttiin.
Varsin hyvä lahja siis kun tämmöinen autoton mummukin suosittelee ☺
(eikä omistaankaan raaskinut luopua kuin skrapan verran...)

 Ergonomisesti suunniteltu lumentyönnin pääsi jo hyvään testiin ensilumen tultua.
Lunta ei ollut kinoskaupalla, mutta se mikä oli, oli vetistä ja raskasta.
 Ja kun meikäläisen selkä on se mikä on, niin pistin kädet kyynärpäitä myöten ristiin kun sain homman tehtyä!! Kerrankin lumityöt oli nimittäin suorastaan kivaa!
Nyt riitti kun vain työnteli lumet sujuvasti kuistin reunalta alas, vaan sitten kun lunta on pihakin kinoksilla sen joutuu heittelemään hyvänkin matkaa - koeheittelin osan lumista, ja täytyy sanoa, että pelittää! Vartta on niin pitkälti, että siitä saa todella hyvän otteen.

Ihan melkein jo aloin odotella lunta.
Melkein, vaan en ihan ☺

Fiilistellään nyt vielä ihan muuten ♥

*yhteistyöpostaus Fiskarsin kanssa*

perjantai 4. joulukuuta 2015

pitsi vieköön!

Ensin sössi posti ja sitten postilakko, pisti odottelemaan reilun kuukauden yhtä naapurimaan pakettia,
(joka ilmeisesti oli jo oven takana käynytkin, mutta melkoisen ujo paketti ja/tai postipoika kun en minä tiennyt siitä käynnistä mitään vaikka kotona olinkin -uusi yritys lähti kirjelähetyksenä, se sitten jämähti ensin Liedon lajittelukeskukseen ja sitten seuraavaksi Tampesterin, hohhoijaa) mutta niinhän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Kannatti. Tykkään kovasti paljon.

Black lace. Mustaa pitsiä.
Ei mitään hautajaistunnelmaa silti, tykästyinpähän vaan isosti näihin Svaneforsin pitisverhoihin, jotka tuolla syssymmällä bongasin kuvastosta.
 Tänään ei kauan nokka tuhissut kun paketti oli auki ja pellavat poistettu ikkunasta ja pitsit tilalla.
Kumma juttu kuinka ikkuna avautui ja maisema näytti ihan uudelta kun pystyi tuijottelemaan maailmaa verhojen läpi. Pikkuriikkinen keittiökin sai ainakin kaksi neliötä lisää tilaa!

 Ihan hirmuinen hinku oli ensin kaivaa se syksyllä ostettu mustavalkoinen Svaneforsin mattokin takaisin lattialle, mutta järki sanoi, että stoppahoijaa nyt huushollin hullu emäntä, jos vaikka jättäisit kevääseen sen kivan! No, ihan järkeenkäyvää sikäli, että tykkään tuosta isosta käsinsolmitusta lattialla nyt viileään aikaan, ei nuo laminaattilattiat kaksisia lämmönlähteitä ole.
 Eikäpä nuokaan tuossa keskenään riitaa haasta.
 Iltaa kohden piti olla kameran kanssa valmiudessa taltioimassa valon muuttumista niin sisällä kuin ulkonakin...että miltä ne verhot nyt näyttää. Entäs ikkuna.
 Hyvältä näyttää edelleenkin, vaan jotenkin tuo ikkuna sai vähän heppoisen oloiset raamit nyt kun ulkona on pimeää ja ikkunalla valo....taitaa tarvia toisen mokoman verhoja lisää...molemmille reunoille siis kaksi, samalla lailla oli myös ne ensimmäiset vaaleatkin. Pellavat oli sen verran paksummat, että niitä riitti yksi puolelleen.
 Vai mitäpä sanotte? Vähän lisää "massaa" verhoihin, eikös juu.
(hups, onpas jotenkin horjahtanut kuva...ihan ilman mitään viiniä...) 
 
Nyt ei puutu kuin se Svaneforisin nettikauppa (vink vink!) -sen verran mukavaa tavaraa on kaupan sillä firmalla, jälleenmyyjät vaan on vähän hakussa.

***
Verhot on muutenkin lisääntyneet huusholliin, jotenkin nyt pimeän aikaan vaan kaipaa sellaista henkistä lämmintä syliä kodistaan, se kun nyt vaan tuntuu mukavalta käpertyä tähän hämärän hyssyyn.
Luulis olevan juuri toisinpäin -kun valoa on muutenkin vähän, niin sitä luulisi ottavan vastaan ikkunoiden täydeltä, mutta ei, verhot eteen ja valot vähiin, kynttilät esiin ja viinilasi käteen.
Tai jotain sinnepäin.

Olohuoneeseen tuli kaksi harmaata verhoa lisää entisten kaveriksi, joten se valo saa todella kurkistella pääsiskö jostain rakosesta sisään. Siellähän kurkkii, palataan asiaan ensi vuoden puolella.
 Makuuhuonehan on ennestään jo ihan pimeä paikka. Silkkaa pimennysverhoa seinän leveydeltä.
Pikkuisen raotellaan päivällä. Ihan vain vähäsen.
 Ai että mä tykkään. Tästä hyssynsyssyn olemisesta. Saa valonlaps huilata.

Ja uskokaa pois, vaikka nyt tykkäänkin kuinka ja kamalasti, niin odottakaas kun päivä pitenee...
sitten mä vasta tykkäänkin! Seison varmaan oven raossa puutarhatyökalut kädessä ja puhkun lunta (mitä se on??) huitsin nevadaan ja imen valoa sisään sieraimetkin levällään.

Vaan nyt puhkun itseni tuonne hämärän hyssyyn viinilasin kanssa, kaivan kutimet esille ja naatiskelen.
Naatiskelkaa tekin, kuka mistäkin, pääasia että naatiskelette.
Pus pus ♥

♥ Ja iiiiiiso kiitos Svaneforsille ♥


tiistai 1. joulukuuta 2015

musta tuntuu

..että jos ei nyt ihan maailmaa pelastettukaan, niin jotain sentään.
Pelastettiin pari pöytää kuitenkin....toisiltamme..?
Ja musta tuntuu hyvälle. Musta.

Lupasin palata asiaan kun on palikat kohillaan, nyt vois sanoa olevan..
 Parolasta ostettu tarjotinkin kynttilöineen pääsee oikeuksiinsa.
 Loppui samalla se päänsisäinen viikkoja jatkunut vääntö "maalatako vaiko eikö maalata" kun tehtiin Voikukkapellon Netan kanssa vaihtokauppa päikseen. Pöytä pöydästä.
Se mun ihana, kaunis murheenkryynini lähti oikeaan kotiin, ja Netan varastoissa pölyttynyt aarre pääsi tänne "omaan kotiinsa".

 On se luojan lykky, ettei (aina) heti huitase tuosta vaan menemään sen maalisutinsa kanssa, aina se kun ei paranna asiaa yhtään. Se pöytä oli kaunotar jo tänne tullessaan, mutta tänne niin kovin väärän värinen, nyt se on kaunotar ansaitsemassaan paikassa. (klik)
 Tämä kaunotar siis kyseessä.
 Ja taas on ihmisen lapsella hyvä mieli :)
Ja taitaa olla siellä toisessakin päässä...?
Ensimmäiset hyasintitkin nappasin matkaan kun poikkesin pikaisesti kaupoilla.