perjantai 20. tammikuuta 2017

oho!

Onko joku muka kaipaillut?
Kamalan paljon tuntuu väkeä rampanneen täällä vaikken riviäkään ole saanut aikaiseksi.




Elämä on t o s i  laiskanletkeää.
Teen mitä huvittaa, jos ei huvita niin en tee.
Läppärillä istuminen ei huvita pätkänvertaa just nyt....se laiskuuskin kun on nopeatempoista.
Millään jaksaa vääntää kuvien kanssa. Juurikin taas tuli todettua, että vikaa on joko yhteyksissä tai ko. läppärissä; muutaman hassun kuvan pienentäminen vie aikaa minuutin/foto.
***
Viimeinennkin "lentävämatto" lähti uuteen kotiin, siitä joku ehkä joskus jotain postaileekin -tai sitten ei. Tilalle tuli vähän valoisampaa ja toden totta varsinainen eteisen matto!! Tervetuloa vaan kurasaapaskelit. Katsotaan koska menee hermot.


Aina täällä tapahtumattomuudessa kuitenkin jotain on tapahtuvinaan, jos yhtään kiinostaa, niin suosittelen kurkkimaan instan puolelle, sinne tulee paljon ahkerammin  kuvaa ja välillä tekstiäkin.
Se nyt vaan on niiiiin paljon nopeampi ja aktiivisempi kanava, että siellä pysyn.
Toki joskus tännekin. Jotain. Kai..

  >  @pepi_nelli   <



lauantai 31. joulukuuta 2016

miten meni niinkuin omasta mielestä?

Kohta pulkassa oleva vuosi, nimittäin.
Tässäpä katsaus taaksejääneeseen.

Talvi oli tammikuussa sellainen kuin talvi mielellään saa olla -siis silloin jos on lunta: kirpakka ja aurinkoinen. Pakkastakin riitti.

 Helmikuussa helpotti. Tatskoja tehtiin lisää ja menomatkalla tuli napattua aika muikea auringonlasku. Voikukkapellossa pidettiin karjalanpiirakkatalkoot.

 Maaliskuussa fiilisteltiin kotona ja nautiskeltiin keväisiä päiväkahveja Lillassa
 
 Huhtikuussa tehtiin historiaa ja leivottiin mummulassa -harvinaista herkkua täällä ☺

Toukokuussa sai jo nautiskella lillan pihalla paljain varpain, kevät tuli aikasin ja kesä heti perässä. 
Kuistin sisäänkäynnin rakentelin eräänä kauniina päivänä pihan puolelle, joten kuistikin sai tarkoituksen muutenkin kuin läpikulkupaikkana.

 Kesäkuu oli kirjoja, kirjoja, varjosta toiseen siirtymistä -ja meni siinä sivussa yhdet pyöreät synttäritkin.

 Heinäkuussa oli kesä kukkeimmillaan ja tekemiset vähissä. Elämä oli silkkaa istuksimista ja ollalöllöttämistä -ainakin siltä se tuntui.
Pari päivää tämän kuvan jälkeen nappasin pyykit matkaan ja lähdin kotiin pyörittämään pesukonetta.
Taisin pyöritellä loppuun jotain muutakin, koskapa pari viikkoa etiäpäin ja oli kaupat mökkeröisestä tehty, Lilla oli mun elämässäni tehtävänsä täyttänyt ja siirtyi uusiin käsiin. Heinäkuu toi tullessaan myös kotikaupungin uusin silmin ja mm. reisun Kotkaan.

Elokuu oli ihan silkkaa kesää, jätskiä, rinsessoja, junamatkoja ja visiittejä.
Ja sieniä, paljon sieniä -kiitollisena ajattelen Autuaan olon Cheriä joka kerran kun syön niitä ♥

 Syyskuu toi kaukaisen sukulaisen Siperiasta ja hänen kotiinlähtiessään "saattomatkan" Pietariin.
Olikin jo aika päivittää.

Lokakuun ruska kun alkoi hellittää päätin äkkiseltään jatkaa syksyä lempikaupungissani NewYorkissa. Parin viikon varoitusajalla varattu matka oli ihan nappi ♥

 Lokakuu oli kelien puolesta vivaihteikas, joten extemporereissu Pariisiin piristi kummasti.
Ei ollenkaan huono idea lähteä pävittämään tämä kaupunki yli neljänkymmenen vuoden jälkeen!

Joulukuu ei tuonut reissuja, toi perinteisen puurojuhlan rinsessojen kanssa ja uuden perinteen.
Ehdottomasti kuuluu tämän jälkeen joulun alle Raskasta Joulua! 
Joulu meni perinteisesti systerin luona -perinteisine hautausmaalla käynteineen.
 Joulukuun elämä on ollut hyvin rauhallista, tuleeko flunssaa, eikö tule flunssa...yrittää, mutta ei tule.
Siunattua hiljaiseloa, kutimien ja Netflixin parissa. Viinilasillinen silloin tällöin.
 
Summa summarun, takana on hyvä vuosi.
Hyviä päiviä, hyviä hetkiä. Toki asiaan vaikuttanee hieman oma asennekin: jokaisena iltana toivotan itselleni mielessäni hyvää yötä -ja jokainen aamu herätessäni sanon yhtälailla itselleni mielessäni "tehdään tästäkin hyvä päivä" 
Aloitin joskus sen "kirjaa pävittäin ylös mistä olet kiitollinen"-jutun, mutta lopetin alkuunsa.Huomasin päättäneeni olla kiitollinen elämästä yleensäkin pienine vivahteineen ja sivujuonteineen, että turhapa sitä litaniaa olisi ollut alkaa mihinkään ylös kirjaamaan.
Itseni tuntien olis mennyt hyvää aikaa vaan hukkaan ja hermo huonoon kuntoon ☺

Uusi vuosi starttaa pian. Parhaassa mahdollisessa seurassa, rinsessakaarti tuli hetki sitten tänne pariksi päiväksi ♥♥♥ 

Tämä vuosi on pikkuhiljaa  naputeltu kasaan, makkaraperunat toiveruokana uunissa, pannari juuri uunistatulleena jäähtymässä. Mikäs tässä ollessa.

Oikein rauhallista, railakasta, reihakasta tai ainakin omanoloista
Uutta Vuotta!
 

lauantai 17. joulukuuta 2016

mitäs tässä

...muuta kuin jouluja toivotella.
Aika menee näköjään ihan omaa tahtiaan ja mun käkikelloni vielä sitten erikseen omiaan.
Yöt menee kupeksiessa kutimien ja leffojen parissa, lahjat on paketoitu (huomenna ne on jo avattukin) ja koti alkaa olla siinä kunnossa, että antaa joulun tulla.
Huomenna se tulee, se joulu, on taas vuotuisen, perinteisen puurojuhlan aika.
Rinsessat tuli jo tänään yökylään, tuossa makaavat lattialla piirustustensa kanssa ja yrittävät utsia tuleeko pukki huomenna. Siis mistä minä sen tiedän. Minä mikään pukinmuori ole, tontusta menen kyllä ihan täydestä ilman ulkoisia tunnusmerkkejäkin. Mutta mitään en tiedä mistään.
Hyvä niin.

Että ei muuta kuin jouluja vaan itsekullekin säädylle!
Jos kamala ikävä sattuu tulemaan, niin tuolla Instassa käy välillä joku henkäys hellä...






See u some day ♥
Pus pus!

torstai 8. joulukuuta 2016

lusikka kauniiseen käteen!

 Täällä menään hitailla kierroksilla.
Ihan kamalaa saamattomuutta havaittavissa, pitäis, pitäis, pitäis...siinäpä päivän sana.
Eikä meinaa mitään saada aikaiseksi, mitä nyt vähän villasukkia. Koukussa. Miksei voi sanoa, että puikoissa?

Vähän oli sellainen olo Pariisin jälkeen, että pukkaako flunssaa, vaiko eikö pukkaa.
Ei pukannut. Smoothiekuuri (talven yli) sai taas kyllä hyvän lähdön, sitäkin kun olin vetkuttanut jostain kumman syystä. Nyt siitäkin on jo taas tullut tapa.
(kun huomaa, ettei oikein mitään saa aikaiseksi, niin huomaa senkin, ettei se nyt kai niin kamalan tärkeää olekaan!)

Ennenkuin nyt kaiken sukanpukkaamisen keskellä unohdan, niin esitelläänpä nyt ne kirppariostokset, nekin vähäiset mitä tuli tehtyä.

Ensimmäinen ostos ei ole edes kirpparilta, se on Pompidou-keskuksen kulmalta yhdeltä katukauppiaalta, se lusikka...kauniiseen(?) käteen.

 Joskus aiemmin käytin vain ja ainoastaan kultakoruja, nykyisin en juuri mitään -mitä nyt kekkosia korvissa ja muutamaa fu*cking-mahtavaa rannerengasta, satunnaisesti niitäkin.
Tämä uudelleen muotoiltu vanha lusikka nyt vaan halusi matkaan, ja toinen systerin mukaan.

Kirpparilta löytyi lohikärmes  tai mikä lie, ihan pakko-ostos! Keittiöön sitä kuvittelin yksinäisten ateriotteni iloksi ja valoksi, mutta kotona se valkkasi olohuoneen pöydän ja siihen jäi.
(onneksi köökissä kuitenkin on toinen ilo-valo)

 Selkeästihän nämä on kaverukset ja kuuluu samaan ryhmään!

Toinen ihan väkisin mukaan halunnut oli tämä hopea-mikä-lie-kippo, minä niin näin sen joulunameilla. Tai pipareilla. Joku vaan otti ja söi ne namut ennekuin kissaa ehti sanoa, saati "sano muikku"! Piparit on pistetty piiloon. Muuten ei pian oviaukoissa riitä leveys.

Ainoa mistä joutui peräti kauppiaan apulaisen ja itse kauppiaankin kanssa  oikein kunnolla tinkaamaan (pliiiiiiiis!!) oli tämä rukousnauha. Edellinen omistamani on ostettu Beetlehemistä, mutta sen annoin joskus pojalle kun tatuointifirmaansa perusti ja moni halusi rukousnauhatatskoja. Meni vähän niinkuin malliksi. (toivottavasti on tallessa, en ole uskaltanut edes kysyä) 
Hintaa jäi tinkauksen jälkeenkin kakskytrahaa, mutta pidän sitä kyllä joka roposen väärtinä.
Eikä edes puutu kuin yksi helmi.

 Siellä se ristissä riipuskelee.
 Tuo etummainen gargoili (räystäspiru) on muuten tämän reissun ostoksia, isomman on systeri joskus aiemmin ostanut (-ja kauhian ruinaamisen jälkeen suostui antamaan mulle)

Siinäpä ne shoppailut olikin. Ihan mahottoman kamalan mielelläni olisin ostanut vanhoja, ihania, upeta hopea-aterimia ja käyttäisin niitä iloiten vaikka joka aterialla ja käsin hellästi tiskaisinkin, mutta ei ihan kaikkeen rahapussukka taivu. Kuolasin niiden perään kyllä vähän joka mutkassa, niitä -kuten taisin mainita- nimittäin siellä riitti. Vaan kun pyynti oli lusikkanipusta (olikohan 12 kpl) 120 euroa, niin ei voinut kuin laskea takaisin huokauksen säestämänä.  Että on niillä kirpparitavaroillakin hintansa. Laidasta laitaan.

Louvressa sitten tein kyllä elämäni kalleimman parfyymiostoksen!
Oscar de la Rentaa (sitä ihan perus-) olen etsiskellyt, mutta kun ei sitä missään ole ollut, niin nyt menin nenän perässä. Tuoksu ei lähelläkään edellämainittua.
On hyvin mausteinen - "ihan sun tuoksu" kuten sys tuumasi.

Nyt yritän taas opetella käyttämäänkin, tuoksut kun on aina olleet osa minua, mutta kun on vaan kotona lusmunnut, niin jotenkin on vaan jääneet kaappiin "homehtumaan".
Jos tässä edes tällä saralla yrittäis ryhdistäytyä ☺
 Tuoksuvia päviä sinnekin, olkoon se sitten vaikka piparkakkua tai lanttulaatikkoa mikä tuoksuu.
Tai hyasintti.

Tämmöttistä tällä erää.
Tänne muuten mitään kummempia kuulu, sukkaa vaan pukkaa.

Palaillaan taas ♥
(edit. yläpalkissa: kaupan- ja sukat-osiossa alehinnat isossa osassa)

torstai 1. joulukuuta 2016

HIUKAN ON VETTÄ VIRRANNUT

...Seinessä sitten viime käynnin.
Silloin oli kesä -71. Oli jo kenties korkea aikakin päivittää tämä kaunis kaupunki.
En varmaan viittä sekunttia miettinyt kun systeri muutama viikko sitten soitti ja kysyäisi josko lähdettäis käymään. 'Ei sen väliä', taisin sanoa, sitten vasta kysyin, että  koska.
Ja eikun kalenterista tsekkaamaan, ettei satu "pitkää viikonloppua" rinsessojen kanssa. Ei sattunut.

Sielläpä siis oltiin Pariisissa perjantai-iltapäivästä maanantaiaamuun. Kelit oli kivat, kymmenen lämpösateen kieppeillä, aurinko ei juuri näyttäytynyt, mutta eipä tullut vilu jos ei hikikään.
Systeri oli hyvä opas, monesti käynyt, minä olin ihan pässinä narussa ☺

Paljon ehdittiin nähdä -ja fiilikset käääntyi kummasti joulun suuntaan, kyllä ne vaan noissa isoissa kaupungeissa osaa!






Notre Dame on muuten ihan älyttömän upea kirkko! Ulkoa suurellinen, mutta sisältä nöyrä!
Yksi ehdottomasti kauneimpia kirkkoja joissa olen käynyt -nyt satuttiin sopivasti kirkonmenojen alkuun, mikä ei millään tavalla ainakaan latistanut kokemusta!


Kirppareillakin käytiin tekemässä löytöjä.




 





 Sacre Coeur ja Montmartren alue on ihan huikean kaunista.
Ja niin on sikäläiset hautausmaatkin. Tehtiin pieni kurkkaus. 






  

   






 Champs Elysees on ihan oma lukunsa -ainakin näin joulun alla! Aina siellä on ihmisiä, mutta nyt taisi olla normaaliakin enemmän - siellä nimittäin oli oikein kunnon joulukylä!! Sanoisin, että meidän pikkukyhäelmät kalpenee näkymättömiin tämän virityksen rinnalla. Sitä nimittäin riitti ja riitti ja riitti, molemmin puolin katua, koko puiston verran. Ja niin riitti ihmisiäkin. Ja tuoksuja!


 Ei normimarkkinoilla/torillakaan mitään vikaa...





 (mitä nyt joku ruoka tuijottelikin viikset(?) väpättäen ja silmiään muljautellen...)
Ja Rene´ja De´de´ soi taustalla nytkin ☺

Katsokaa nyt noita parvekkeita!! Yleisilmehän koko kaupungissa on hyvin samanlainen, kaunista vanhaa rekennusta toisensä perään, parvekerivistöjen takorautakaiteet toinen toistaan kauniimpia.
Mitä tämä onkaan kesällä, aurngon kullatessa kaiken ja valon taittuessa ikkunoista.
Puustoa muuten on melko vähän katujen varsilla, taitaa olla ne puistobulevardit erikseen (jollaisella holtellimmekin oli, puiden katveessa) -puistoja on sitten erikseen siellä täällä.
 





Louvressa käytiin ihan vain "alakerrassa" visiitillä, ei menty tauluja (Mona-Lisaa) katsomaan.
En ikimaailmassa olis kuvitellut mikä ostoskeskus tuolla lasikartioiden alla on! Ziljoona kauppaa, ainakin, ruokapaikkoja toinen mokoma ja mitä lie kaikkea.

Sori kamalan suuri kuvapläjäys, enemmänkin olis, mutta joku tolkku...
En viitsinyt/ehtinyt/jaksanut alkaa jakaa useampaan postaukseen kun aikataulutus on tällä hetkellä aika tiukka, muutakin tekemistä piisaa. 


  Muuttuiko lempikaupunki? No, ei. New York se on edelleen. 
Ei Pariisissa mitään vikaa löydy, kiva oli päivittää....josko sitten neljänkymmenenviiden vuoden kuluttua taas...hehheh...☺


Käveltyä tuli 49,5km (voi kun tietäis kuinka paljon tuli metrokilometrejä, niitäkin tuli!)
Askelia  66 984, kerroksia 76. 
Nuo kerrokset muuttuu mielenkiintoisiksi kun ne laskee yksittäisiksi rapuiksi: 1216.

Menis jo varmaan ne Pispalanportaatkin...

Palaillaan!